Esittely

Psykologien Sosiaalinen Vastuu ry
Valokuvanäyttely

Kuin kynttilä pimeässä – Shatillan urheat tyttäret

Kun näen ihmisen kärsivän ja voin keventää hänen taakkaansa, tunnen olevani kuin kynttilä, joka valaisee pimeässä. (Nadira Kidah, Shatillan pakolaisleiri, Beirut, 8.6.2011)

16-18.9.1982

Sabran ja Shatillan verilöylystä on kohta kulunut 30 vuotta. Kolmen päivän aikana tapettiin kansallisuuteen, sukupuoleen ja ikään katsomatta. Uhrien tarkkaa lukumäärää ei tiedetä. Arviot vaihtelevat eri lähteissä vajaasta tuhannesta 3500:aan. Monet katosivat eikä heidän kohtalostaan ole tietoa tänä päivänäkään.

Verilöylystä selvinneet eivät voineet sisällissodan (1975-1990) jatkuessa rauhassa toipua omista traumaattisista kokemuksistaan ja läheistensä menettämisestä. Erityisesti ns. Leirien sodan aika 1985-1988 oli raskas Shatillan pakolaisleirin asukkaille. Leiri oli kolmeen otteeseen saarrossa, ja asukkaiden piti löytää keinot selvitä omillaan tarkka-ampujien ympäröiminä välttämättömien elintarvikkeiden ja muiden hyödykkeiden huvetessa. Elämä oli uhattuna koko vuosikymmenen ajan.

Kuin kynttilä pimeässä -näyttely on kunnianosoitus kaikille naisille, jotka ovat omistautuneet ja omistautuvat oman yhteisönsä auttamiselle äärimmäisen vaikeissa oloissa. Vaikka näyttely kuvaa yhtä 30-vuosipäivien ajankohtaistamaa yhteisöä Beirutissa Libanonissa, sanoma on universaali: Kollektiivisesta ihmisten aiheuttamasta katastrofista toipumisessa yhteisön oma aktivoituminen on merkittävä tekijä.

Näyttelyä varten haastateltiin ja kuvattiin 12 palestiinalaisnaista Beirutissa kesäkuussa 2011. Heidän kertomuksistaan rakentuu kuva yhteisöstä, joka joutui 1980-luvulla löytämään selviämiskeinot arjen ylläpitämiseen jatkuvan kriisitilan vallitessa.

Näyttely sisältää 12 valokuvadiptyykkiä, jotka ovat kuvajournalisti Mikko Takkusen työtä. Näemme muotokuvia naisista, jotka todistivat sotimisen julmuutta ja tekivät humanitaarista työtä Shatillan pakolaisleirissä ja sen ympäristössä 1980-luvulla. Muotokuvien rinnalla on esillä kuvia, jotka symboloivat naisten kokemaa. Tekstivihkonen kertoo naisten näkökulmasta siitä, miten pakolaisleiriyhteisö selviää sitä kohdanneista katastrofeista sekä kuolemanuhasta ja arkielämän ongelmista sotien jatkuessa ja piirityksen aikana. Naisten haastatteluista ja vihkosen kirjoittamisesta vastaa psykologi, psykoterapeutti Kirsti Palonen.

Hanke on saanut avustusta ulkoasiainministeriöltä kansalaisjärjestöjen viestintähankkeisiin ja kehityskasvatukseen suunnatuista määrärahoista ja Käytävägallerian näyttely Suomen 1325-verkostolta. Kiitämme lämpimästi tukijoitamme.

Tiedustelut: Kirsti Palonen, puh. 040-5819255, sähköp. kirsti.palonen@welho.com